Tykkimiesseminaari 2013

Tykkimiesseminaari

Teksti: Kari Halonen
Kuvat: Sirkka Ojala

Tykkimiesseminaari järjestettiin Museo Militariassa 16. marraskuuta heti yhdistyksen syyskokouksen jälkeen. Seminaari yritettiin järjestää jo aiemmin vuoden 2013 helmikuussa, mutta tuolloin se jouduttiin perumaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Nyt seminaariin osallistui seminaarin alustajat ja esiintyjät mukaan laskettuina kolmekymmentä henkeä. Marraskuun alussa tykistön tarkastajan tehtävässä aloittanut eversti Pertti Lahtinen alusti asevelvollisten koulutuksesta tykistöaselajissa. Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) toiminnanjohtaja prikaatikenraali Pekka Tuunanen kertoi MPK:n toiminnasta ja sen mahdollisuuksista kouluttaa tykistöaselajin reserviä. Tampereen Tykistökilta ry:n varapuheenjohtaja, reservin kapteeni Mikko Hörkkö puolestaan alusti aselajikoulutuksesta osana tykistökillan toimintaa.

Hienoja alustuksia

Eversti Pertti Lahtinen totesi alustuksessaan asevelvollisten koulutuksen volyymin perustuvan puolustusvoimauudistuksen mukaisiin joukkoihin. Tykistöaselajin koulutus tapahtuu pääasiassa neljässä tykistörykmentissä, joiden saapumiserien vahvuudet ovat noin 500 varusmiestä. Koulutus tapahtuu joukkotuotantoperiaatteen mukaisesti, eli kukin kouluttava joukko tuottaa sille tuotantotehtävissä määrättyjä sodan ajan tykistöjoukkoja ja yksiköitä.

Puolustusvoimien rakenneuudistuksella on vaikutuksia MPK:n organisaatioon, lähinnä maanpuolustuspiirien toiminta-alueisiin. Toiminnanjohtaja Pekka Tuunanen painotti alustuksessaan, että MPK:n päämääränä on jatkossakin olla valtakunnallinen toimija ja tarjota kattavasti palvelujaan myös niissä maakunnissa ja alueilla, joissa puolustusvoimien joukkoja ja laitoksia ei jatkossa ole. MPK:lla on käytätettävissään noin 2000 kouluttajaa, joista noin 1300 on puolustusvoimien erikseen hyväksymää kouluttajaa. Vuonna 2012 MPK järjesti noin 1700 kurssia tai koulutustapahtumaa, joihin osallistui noin 46 000 henkilöä, ja koulutusvuorokausien määrä oli 78 000 vuorokautta. Koulutustapahtumista noin kolmasosa on puolustusvoimien tilaamia koulutustapahtumia, kolmasosa vapaaehtoisten harjoitusten muodossa tapahtuvaa koulutusta ja loput koulutuksesta on reserviläisten omia koulutus- ja harjoitustapahtumia.

Mikko Hörkkö kertoi alustuksessaan, että Tampereen Seudun Tykistökilta ry:n tavoitteena on omalla koulutustoiminnallaan varmistaa kykyjensä ja resurssiensa mukaan sodan ajan tykistöjoukkojen henkilöstön ammatillinen osaaminen ja osaamisen kehittäminen. Erityisesti keskitytään jäsenten palvelusaikana saamien koulutusaiheiden kertaamiseen sekä johtajien kouluttajataitojen kehittämiseen. Lisäksi koulutustoiminnalla pyritään ylläpitämään ja kasvattamaan mielenkiintoa aselajiin ja sen toimintaan.

Keskustelu kävi vilkkaana

Alustusten jälkeen pyydettiin lukuisia puheenvuoroja. Asia kiinnosti ja innosti yleisöä. Seuraavassa vain muutama poiminta käydystä keskustelusta.  Aselajin reservin koulutustilaisuudet, olivatpa ne sitten puolustusvoimien, MPK:n tai kiltojen itse järjestämiä, ovat ensiarvoisen tärkeitä tapahtumia. Nuoria ja uusia jäseniä saadaan mukaan, jos he voivat keskittyä heitä kiinnostaviin ja innostaviin asioihin. Uutta tulokasta ei killassa kannata ensimmäiseksi laittaa killan hallinnollisiin tehtäviin (jäsensihteeri tai taloudenhoitaja), vaan antaa hänen kehittyä omissa aselajitaidoissaan ja edelleen kehityttyään käyttää häntä kouluttajatehtävissä. 

Koulutusmahdollisuuksia ja -tilaisuuksia on järjestettävissä ja saatavissa myös tuliasema- ja viestikoulutuksen alueilta – nämä todettiin erityisen hankaliksi järjestää –, kunhan vain koulutusta haluavat ja sitä tarjoavat tahot ovat tekemisissä toistensa kanssa ja suunnittelevat perustellusti nämä tapahtumat. Asiaa edesauttaa monesti myös se, että saman koulutustilaisuuden ympärille kootaan useampi koulutustapahtuma. Samoilla huollollisilla ja muilla tukijärjestelyillä voidaan toteuttaa samassa koulutustapahtumassa esimerkiksi jalkaväen joukkueenjohtajien, tykistön tulenjohtajien, tykistön viestimiesten, mitta- ja tuliasemamiesten, pioneerijoukkueenjohtajien sekä vaikkapa naisille kohdentuva arjen turvallisuuden kurssi. Osakoulutustapahtumat eivät välttämättä tarvitse yhteistä tilannetta ja harjoituksen muuta yhteistä viitekehystä.

Summa summarum: olen varma, että seminaarin alustukset ja käydyt keskustelut avasivat kaikkien silmiä. Aselajin osaava, innostunut ja sen toiminnassa mukana oleva henkilöstö ei ole keneltäkään pois. Ei puolustusvoimilta, ei aselajilta, ei Maanpuolustuskoulutusyhdistykseltä, ei killoilta, ei liiemmin isänmaaltakaan.